tiistai 25. syyskuuta 2007

Knapp, knapp?!?!






Kävin viikonloppuna kiertelemässä kirpputoreja Lahdessa. Siellä kirppistarjonta on verrattain hyvää, mutta minua miellyttävistä tavaroista osataan yleensä pyytää kunnolla rahaa. Myös oikea ajoitus on tärkeää Lahden kirppareilla, mikä tuottaa viikonloppuvieraalle ongelmia. Tulee ikävä kesällä koluttujen pikkukaupunkien kirppiksiä joissa hinnoittelijat, saati sitten asiakkaat, eivät tunnu arvostavan samanlaisia asioita kuin minä.




Lauantaisella kierroksella sain saaliiksi muutamia 80-luvun ensimmäisten vuosien käsityölehtiä ja jokusen napin. Vuodet 1983 ja 1984 taitavat muuten olla muodin kannalta kriittisiä. Sen jälkeen Suuren käsityökerhon malleissa on niin paljon liikaa volyymia ja neonvärejä, ettei niille voi edes nauraa.

Kirpputoreilla törmää asioihin jotka saa hämmästymään, kummastumaan ja tuntemaan ihmetystä. Ensinnäkin, Ajattelen kauhunsekaisin tuntein sitä hien katkua, jonka on täytynyt leijua joka paikassa 60- ja 70-luvuilla. Niin paljon kirppareilla on siltä ajalta peräisin olevaa teryleeniä. Miten joku on voinut pukeutua sellaiseen? Hinnoittelu herättää joskus suoranaista hilpeyttä. Olenkohan ilkeä, kun nauran mielessäni ihmiselle, joka kuvittelee saavansa kympin hameesta jossa on iso ruskea tahra? Huvittavaa, vaikka olisi kuinka Marimekkoa tai muuta hienoa. Eikä puhkipalanut, kanneton emalikattila ole parin kympin väärti. Ei todellakaan.

Ja miksi uusi/käyttämätön=korkea hinta? Mulle kirpparilta ostetulle tavaralle käyttämättömyys ei ole mikään arvo. Mielummin ostan käytetyn tavaran, joka on hyvässä kunnossa käytettynäkin. Sillonhan se todennäköisesti kestää käyttöä edelleen.

Ja kyllä mä siis kirppareista pidän! Ne on vänkiä paikkoja!

2 kommenttia:

uhoava gnu kirjoitti...

Kyllä sieltä jotain ihanaakin tarttui matkaan!

Joitakin vuosia sitten Lahdessa oli vielä aivan mahtavia kirppareita, hinnatkaan eivät olleet pahoja, mutta sitten valikoima jotenkin väheni myöhemmin.

Onko Ekin toria enää olemassa?

Laina kirjoitti...

Ainakin siellä on paljon kirppareita. Ekin toria ei kyllä varmaankaan enää ole. En ainakaan muista, missä se voisi olla. Oliskohan yleisellä kirppis-innostuksen kasvulla jotain tekemistä valikoimien heikontumisen kanssa? Ainakin tuntuu, että parhaat jutut häviää heti tai sitten niitä osataan arvostaa niin että pidetään itsellä/annetaan sukulaisille. Ja kaikesta vähänkään hienommasta vaaditaan sievoinen summa.