perjantai 19. lokakuuta 2007

Olipa kerran kuorokaapu...

Äidin vanha kuorokaapu oli lojunut vaatehuoneessa jo kauan. Laina oli noteerannut tämän 70-luvulta peräisin olevan halaatin jo useita vuosia sitten, mutta oli antanut sen jäädä sijoilleen, kun ei oikein pitänyt sitä kehityskelpoisena kankannpalana.

Sitten. Muoti muuttui, tuunauksesta tuli katu-uskottavaa ja kaapu alkoi kaihertaa mieltä. Saisikohan siitä aikaiseksi jotain käyttökelpoista?

Mitä Laina tästä teki?




Hiukan asiaa mielessä pyöriteltyään hän päätyi varsin yksinkertaiseen ratkaisuun. Tarvittiin vain sakset, ompelukone, ja valkoista vinonauhaa muuttamaan halaatti tunikaksi. Laina on lopputulokseen varsin tyytyväinen. Työmäärän ja lopputuloksen suhde ainakin on erinomainen!




Tunikan muoto vie slaavilaistunnelmiin ja Marimekon kangas tuo ajatukset takaisin Suomeen. Kanttinauhasta tulee kotoisa olo. (mitäh?!?)




Laina innostui uusvanhasta vaatekappaleestaan niin, että jaksoi vielä askaroida sille koristeeksi rintarossiviritelmän. Kullanvärisestä viskoosipellavasta ja vaaleasta pitsinauhasta kokoon kyhätty koriste syntyi periaatteessa omasta päästä, vaikka vaikutteita siihen on tainnut tulla ainakin Heather Baileyltä ja Mielityltä. Todennäköisesti monesta muustakin blogista.



Kangasta jäi vielä helmallinen, joten lisää tuuniduunia nähtäneen tässä blogissa ennemmin tai myöhemmin!

p.s. Nämä tuunitunikakuvat tulevat Uppsalasta, poikaystävän luota. Täällä on aiakamoisen kivaa: Aurinko on paistanut, lankakauppa katsastettu ja Vaakku laittaa parhaillaan ruokaa. Ei ole asiat ollenkaan huonosti!

7 kommenttia:

Tytti kirjoitti...

Onpa onnistunut tuunaus, näyttää tosi hyvälle!

iso gnu kirjoitti...

Niin sitä pitää!Kaunis ja nostalginen - ainakin minulle. Tuon ajan Marimekon kankaat olivat kestävämpiä kuin nykyiset. Kannattaa käyttääkin pois. Tuota samaista Muija kangasta mulla on ollut musta-beigenä äitiysmekossa ja vaaleana versiona verhoina keltaisessa keittiössä. Nuo olivat hyviä niiden 70-luvn voimakkaiden värien tasapainona.

Jenny kirjoitti...

Vau! tosi hieno!

uhoava gnu kirjoitti...

Vau! Tosi hieno tuunaus!
Ja ..krhm.. tarkennusta tuohon Iso Gnun juttuun: ko. mekkoa ajattelin käyttää ihan ilman äitiyttäkin..;)

Laina kirjoitti...

Tytti: Kiitos!
Iso gnu: Toi taisi olla aika suosittu kangas joskus? Äidilläkin on siitä tuon lisäksi vaaleansini-valkoinen ylioppilasasu ja valkoinen hääpuku.
Jenny: Kiitos!
Uhoava Gnu: Iso gnu ei tainnut puhua tossa susta ja äitiysmekosta. Eli mistäs on kyse? Ettei vaan ois tarttunut siitä kaverin vauvasta jotain kuumetta...(okei,okei!kiusaan nyt vaan. Vai?)

Elli kirjoitti...

Tulipa hauska tunika. Vaatekappaleet, joilla on tarina, ovat aina rakkaimpia. :)

jantta kirjoitti...

Tulin blogilistan kautta kurkkimaan:)
Mukavaa maanantai-iltaa.