Joskus jotain valmistuu

Sormettomat käsineet Alpaca-langasta
Ohje: Garnstudio
Lanka: Drops Alpaca #6736, melko tarkkaan 50g
Puikot: Addin bambusukkapuikot nro 3

Olin lähes täysin varma, ettei lanka ei riitä loppuun saakka ja neuloin viimeiset kerokset sydän pamppaillen, niin nopeasti kuin hermostukseltani kykenin. Kuten kuvasta näkyy, lanka kuitenkin riitti. Juuri ja juuri. Käteni ovat melko pienet ja lyhensin kämmenosaa muutaman sentin, kun lapanen alkoi uhkaavasti saavutta pikkurillin kärkeä jo ennen reunan joustinneuletta. Normaalikätisiä suosittelen varaamaan tätä mallia varten kaksi kerää, vaikka ohje lupaakin valmista syntyvän yhdellä.

Kuvista tuntuu jatkuvasti tulevan jokseenkin epämääräisiä ja epätarkkoja. Pahoittelen. Teoriassa hallitsen ainakin jotain valokuvauksen perusasioista. Käytännössä näköjään en. Tällästä tää on, kun blogin virallinen valokuvaajakin on livistänyt Uppsalaan.

En myös osaa edellenkään käyttää bloggeria: En kerta kaikkiaan keksi miten rivit saa tasattua molemmista reunoista siten, että tekstiä ei katoa reunojen yli. Kuvien kanssa se ei ainakaan onnistu. Onneksi rivejä voi suoristella Uppsalasta käsin.

Vähä-älyinen bloggaaja toivottaa rentoa lauantai-iltaa!

p.s. hyviä vinkkejä otetaan vastaan...

Knapp, knapp?!?!

Kävin viikonloppuna kiertelemässä kirpputoreja Lahdessa. Siellä kirppistarjonta on verrattain hyvää, mutta minua miellyttävistä tavaroista osataan yleensä pyytää kunnolla rahaa. Myös oikea ajoitus on tärkeää Lahden kirppareilla, mikä tuottaa viikonloppuvieraalle ongelmia. Tulee ikävä kesällä koluttujen pikkukaupunkien kirppiksiä joissa hinnoittelijat, saati sitten asiakkaat, eivät tunnu arvostavan samanlaisia asioita kuin minä.

Lauantaisella kierroksella sain saaliiksi muutamia 80-luvun ensimmäisten vuosien käsityölehtiä ja jokusen napin. Vuodet 1983 ja 1984 taitavat muuten olla muodin kannalta kriittisiä. Sen jälkeen Suuren käsityökerhon malleissa on niin paljon liikaa volyymia ja neonvärejä, ettei niille voi edes nauraa.

Kirpputoreilla törmää asioihin jotka saa hämmästymään, kummastumaan ja tuntemaan ihmetystä. Ensinnäkin, Ajattelen kauhunsekaisin tuntein sitä hien katkua, jonka on täytynyt leijua joka paikassa 60- ja 70-luvuilla. Niin paljon kirppareilla on siltä ajalta peräisin olevaa teryleeniä. Miten joku on voinut pukeutua sellaiseen? Hinnoittelu herättää joskus suoranaista hilpeyttä. Olenkohan ilkeä, kun nauran mielessäni ihmiselle, joka kuvittelee saavansa kympin hameesta jossa on iso ruskea tahra? Huvittavaa, vaikka olisi kuinka Marimekkoa tai muuta hienoa. Eikä puhkipalanut, kanneton emalikattila ole parin kympin väärti. Ei todellakaan.

Ja miksi uusi/käyttämätön=korkea hinta? Mulle kirpparilta ostetulle tavaralle käyttämättömyys ei ole mikään arvo. Mielummin ostan käytetyn tavaran, joka on hyvässä kunnossa käytettynäkin. Sillonhan se todennäköisesti kestää käyttöä edelleen.

Ja kyllä mä siis kirppareista pidän! Ne on vänkiä paikkoja!

Retroa, retroa!

Neulerintamalta ei ole mitään uutta raportoitavaa, joten liian pitkän blogitauon välttämiseksi esittelen vanhojen käsityölehtien kokoelmani. Vielä piskuisen, mutta minulle kovin mieluisan. Ensimmäisen lehden, Virkkaus- ja neuletyöt vuodelta 1967, sain poikaystävältäni tuliaisena Loimaan (kai) rompepäiviltä. Muut olen haalinut divarista ja kirpputorilta.

Lehdissä on yllättävän paljon toteuttamiskelpoisia malleja. Suosikkini on Eeva-neule vuodelta 1975. Ehdottomasti hienointa tarjontaa siinä ovat nämä pitsitopit:

Tällaisessa olisi varmasti hyvä puhallella saippuakuplia:

Virkkaus- ja neuletyöt on vanhin, ja huvittavin. Poseeraukset siinä ovat, hmm, sanoisinko, omaa luokkaansa. Esimerkiksi tämän pariskunnan tyyli mannekeerata on johtava:

 

Vaakku oli jo etukäteen naureskellut tälle Unohtumaton Elmeri-nimiselle villatakille. Pidän villatakkia oikeasti hienona ja nyt poikaystävä-rukkani taitaa pelätä löytävänsä joululahjapaketista Elmerin.

Tämän voisin myös toteuttaa:

Virkkaus- ja neuletöiden töiden nimet ovat myös jotain, josta nykyajan neuleennimeäjien pitäisi ottaa mallia. Siis, voisiko olla parempia nimiä ryijyille kuin Tupasluikka, Norkko, Toppo tai Lupikka. No, ei kyllä mitenkään! Entäs sitten huivi nimeltä Niin on tai Igor-villatakki! Huimaa.

70-luvun lopulta olevissa Suurissa käsityökerhoissa ei ole ohjeiden suhteen mitään henkeä salpaavaa, mutta paljon kivoja juttuja kumminkin. Niiden huumoriarvokin on äsken esiteltyjä vähäisempi.

Yhteiskuntatieteiden pilaama kun olen, täytyy tähän vielä liittää hieman väkisinväännettyä analyysia. Pistin merkille, että 60-luvun lehdessä vielä teititellään, kun taas 70-luvun loppuun mennessä on jo tehty sinunkaupat. Katkos, joo. Tai jotain. Ja vielä huomio käsitöiden tekemisen luonteesta. Voin olla väärässä, mutta nykyisissä käsityölehdissä ei ehkä voisi olla Säästösoppi-nimistä osiota. Ei sopisi imagoon. Käsitöiden tekeminen lienee nykyään ylellisyysharrastus, jossa ei pyritä säästöihin. Hyvä niin!

 

Vaarallista elämää

Seuraa pieni tarina.

Pakertaa viikon tutkielman parissa. Tai, no, yrittää ainakin. Neuloo välillä rentoutuakseen. Tietokoneen ääressä oleilu ja neulominen kiristävät niskaa ja hartioita. Vaarallinen yhdistelmä!
Päättää pitää lauantaina vapaapäivän. Sen voisi viettää vaikka neuloen ja lenkkeillen, kenties myös ommellen.
Herää yöllä kaameaan päänsäärkyyn ja pyöriskelee vuoteessaan tovin. Päänsärky ei hellitä aamullakaan. Särkkylääkkeiden väärinkäyttö auttaa vain vähän. Ei voi neuloa, koska se vain pahentaisi niskan jäykkyyttä ja päänsärkyä. Neulomiskielto se vasta sattuukin.
Viettää päivän sohvalla särkien ja itseään säälien. Toivoo huomiseksi parempaa virettä.

Tiikerivehnähuivi

Itsekuri on kesän jäljiltä kateissa, ja se näkyy myös neulomisessa. Olen keskittynyt lähinnä uusien töiden aloittamiseen. Ja se ei tietenkään edesauta vanhojen valmistumista. Ja se taas ei ole kovinkaan kivaa kun ei saa mitään valmiiksi.

Jotain on sentään syntynyt:

Malli: Yhden kerän huivi, Stich ´n Bitch: Koukussa
Lanka: Ry Classic Cotton Jeans 362
Koukut: 6,5 & 8

Langan värissä on vehnän sävyjä ja siitä tulee jotenkin mieleen tiikerikakku. Huivi on kiva ja tähän vuodenaikan erinomaisen sopiva. On jo ollut kovassa käytössä!

Aion ryhdistäytyä ja olenkin vakaasti päättänyt olla aloittamatta mitään, ennen kuin entiset onvat hoituneet pois alta. Toivon pääseväni piakkoin esittelemään kahta paria vintage-sukkia. Keltaisen villatakinkin pitäisi päästä puikoille, jahka saan käsialani sovitettua suunnittelijan kädenjälkeen. Aloitin kokeilut aivan liian isoilla puikoilla, taas. Pitäisi kai jo uskoa, että käsialani selvästi normaalia löysempää.